Vajaan vuoden pesti Paderbornin maalaiskylässä on sitten ohi. Tai no maalaiskylä on tietysti väärin sanottu Saksan pienimmästä suurkaupungista, mutta ensimmäisen maajussin löytää jo vartin ajomatkan päästä keskustasta. Mutta nyt siis juna puksuttaa jo täyttä vauhtia kohti Düsseldorfia, josta lento Tukholman kautta Suomeen. Ja siis siinä businessluokassa :) Kolme viimeisin viikkoa tuli vietettyä kristillisten tahojen järjestämällä lastenleirillä saksalaiseen tapaan ja vastaavaa leiriä ei Suomessa ole tultu nähtyä. Kaikki oli viimeisen päälle suunniteltu, ja niin antaumuksella tehty, että ihailla täytyy. Koko leiri rakentui tarinan varaan skotlantilaisista klaaneista ja se sitoi todella sujuvasti päivät toisiinsa eri ohjelmineen. Totuuden nimissä täytyy kyllä sanoa, että samaan aikaan leiri oli aivan mielettömän raskas niin henkisesti kuin psyykkisesti, unta tuli keskimäärin mak 6 h ja päivät olivat varsin tiukkaan aikataulutettuja, mikä teetti välillä lasten kanssa turhan paljon stressiä. Mutta kuitenkin kaiken kaikkiaan hieno elämys, pääsi mukaan tekemään työtä, jolla on todennäköisesti kauaskantoisia vaikutuksia!
Viimeinen viikonloppu meni osittain leiriä purkaessa ja muuten tehokkaasti pakatessa ja lopuksi suht laajan hyvästelykierroksen merkeissä. Samaan aikaan moni kysyny jo yhteenvetoa tästä vaihtojaksosta, mikä oli mieleenpainuvinta yms, mutta nyt on vielä pää sen verran täynnä, että paremmin pystyy vasta myöhemmin sanomaan jotain kokonaisvaltaista. Sen takia myös laajempi lopetusyhteenveto tällä blogin puolella seuraa sitten Suomeen päästyä. Mutta sitä ennen karistan Saksan tomut jaloistani ja lentelen kohti tulevia seikkailuja!
 |
| Yksi kaunis hetki lastenleirillä |
