Elämisen makua

Aika päivitellä taas kuulumisia ennen kuin ne unohtaa. Toista viikkoa koulua takana ja elämään alkaa löytyä jo rutiinia. Tosin varsinaista koulua on vain 4 tuntia 3-4 päivää viikossa, joten raskaaksi tämä ei käy. Sen sijaan illanistujaisia on ollut lähes joka ilta jonkun tahon järjestämänä milloin mistäkin syystä ja välillä syyttä, mutta onpahan samalla tutustunut paljon muihin vaihtareihin ja samalla saksalaiseen kantaväestöönkin. Lisäksi itse otin vähän irtiottoa opiskelijoista ja soluttauduin yhteen seurakuntaan ja sitä kautta on avautunut Paderborn aivan uudella tavalla, kun paikalliset osaavat kertoa eri tavalla tästä kaupungista ja tietävät parhaat ruokapaikat sekä aktiviteetit täältä. Mm. kävimme boulderoimassa eräässä hallissa, jonne muuten tuskin koskaan olisin löytänyt. Olihan se kiipeily tietysti ihan kivaa, mutta huikein asia tuossa paikassa ja ylipäätään syy, miksi sinne mentiin, oli sauna! Suomalainen sauna, eikä mikään 50 asteen kylmiö, vaan 80 asteen sauna, joka täytti kaikki mittapuut oikeaoppisesta saunasta. Häpeäkseni täytyy jopa sanoa, että jouduin itse ensimmäisenä luovuttamaan saunomisen, kun ei kestänyt saksalaisten kyydissä.

Lisäksi toissapäivänä suoritin polkupyörä-investoinnin, joten ei tarvitse enää pelkästään bussivuorojen mukaan aikatauluttaa elämää. Uutta en lähtenyt ostamaan, vaan ebaystä löytyi käytetty, mutta silti laatupyörä. Sen lisäksi, että koulumatka luonnistuu nyt helpommin, Paderborn on muutenkin todella hyvä pyöräilykaupunki, jossa joka paikkaan pääsee pyörällä ja samalla on mahdollisuus tutustua alueeseen vähän laajemmin, kun pelkästään kämppä-koulu-keskusta akselilla. Kuitenkin silläkin matkalla maisemat olivat kuten seuraavista kuvista näkee. Kuvia ei oo sen kummemmin muokattu, mutta saapahan selvän.

 

Niin ja tuli luotua saksalainen pankkitili. Visalla täällä ei pitkälle pärjää, vaan vaihtoehdot ovat saksalainen pankkikortti tai paljon käteistä. Käteisellä maksettaessa vaan saa niitä ikäviä 1 ja 2 sentin kolikoita, joilla ei tee yhtään mitään, mutta jotka vain täyttävät lompakon. Loppuun vielä katsaus Paderbornin auringonlaskuun:

Kuvakooste, osa 1

Dahlin kylä, jossa asustelen. Keskellä peltoja, hienolla paikalla.

Näkymä bussipysäkiltä Dahlissa. Sen verran pieni paikka on kyseessä, että vain yksi bussi linja kulkee sinne.

Tuulimyllyjä. Paljon tyylimyllyjä.

Paderbornin kaupungintalo.

Paderbornin katedraali.

Perinteisiä saksalaisia puutaloja kaupunkikierroksen varrella.

Alkujytky

Päivä numero kolme ja hengissä ollaan. Päällimmäinen fiilis on ihan jees, vaikka on vielä vähän sekasin ja informaatiota tulvii ovista ja ikkunoista. Seuraavassa lyhyt katkaus tähän mennessä tapahtuneesta:

Lennot ja junailut sujuivat ongelmitta ja juna-asemalta vuokranantaja kuljetti tänne kämpälle. Sijainti ei ole se optimaalisin, sillä yliopistolle on matkaa 6 km ja busseja kulkee 1-2 tunnissa. Toisaalta kuitenkin tämä kylä on aivan uskomattoman kauniilla paikalla mäen päällä ja maisemat molemmilla puolilla avautuviin laaksoihin ovat todella upeat. Asunto on isäntäperheen alakerrassa, mutta erillään siten, että minulla on oma, 53 neliömetrin, asunto, jossa on erillinen keittiö, kylpyhuone ja yhdistetty olohuone/työhuone/makuuhuone. Edellinen vuokralainen jätti minulle vielä kaikkea oleellista elämiseen tarvittavaa, joilla selviää enemmän kuin hyvin.

Ensikosketus kouluun oli varsin positiivinen myös ja paikalliset olivat todella avuliaita auttamaan kaikessa käytännön asioissa. Koulu on rakenteeltaan suhteellisen simppelin oloinen ja osittain jopa todella viihtyisä. Varsinkin ruokala on laaja ja tarjoaa kaikkeen makuun eri vaihtoehtoja aina kiinalaisesta grilliruokaa, toki eri hintaluokista. Teimme vielä päivän päätteeksi Saksan kielen lähtötasotestin. Testi oli älyttömän vaikea, mutta pääsin B1-ryhmään, mikä vastaa kyllä hyvin minun osaamista. Virallisen ohjelman jälkeen lähdimme vielä istumaan ensimmäistä kertaa iltaa vaihto-opiskelijoista huolehtivan Eurobiz-järjestön johdolla keskustaan. Samalla pääsi jo ensimmäistä kertaa eksymään Paderbornin keskustaan, kun piti yöllä bussia löytää kohti kämppää. Aikansa harhailtua tajusi, että seuraava bussi lähtee tunnin päästä, joten otin suosiolla taksin. Taksikuski osoittautui loppupeleissä vielä ansiokkaaksi nokkahuilun soittajaksi, joten pääsin Taru sormusten herrasta -melodioiden säestyksellä ja varsin edullisesti takaisin kämpälle.

Tämä päivä piti sisällään käytännön asioiden järjestelyä eri toimistoissa ja putiikeissa. Kaikkein vaikein oli kuitenkin nettiliittymä, jota sai odottaa tunteja ja siltikin vain huippu-avuliaan tuutorin neuvoin saimme kännyköihimme elämää. Muutenkin tuo tuutori tai buddy kulki koko päivän meidän kanssa sumplien meidän ongelmia, ja aina kun tuutoria ei ollut käytetyävissä, niin eksyksissähän sitä oli. Ehkä se tästä helpottuu, kun alkaa ensi viikolla saamaan opiskelujen myötä vähän rutiinisa tähän elämään.

Kuvallinen kooste jäi tästä vielä puuttumaan huonojen internet-yhteyksien takia, mutta pikapuoliin niitäkin luvassa :)